KUVA folkhälsan.fi
Vastausten perusteella harrastus on lapsille ja nuorille voimavara, ja he kokevat saavansa onnistumisen kokemuksia liikunnasta; ”Harrastus tuo minulle iloisen mielen, vaikka olisin koulussa vähän surullinen.” KUVA folkhälsan.fi

5.04.2018 | 10:14 | 0

Kaverisuhteilla suuri merkitys lasten urheiluharrastuksissa

 

 

Kaverit sitouttavat lapset ja nuoret urheiluharrastukseen. Asiaa selviää Mannerheimin Lastensuojeluliiton tekemästä kyselystä. MLL:n toteuttamassa kyselyssä kartoitettiin sosiaalisten suhteiden merkitystä 4.–9.-luokkalaisten liikuntaharrastuksissa. Vastauksista ilmenee, kuinka suuri vaikutus harrastusryhmän ilmapiirillä on motivaatioon ja sitoutumiseen.

– Lasten ja nuorten liikkumista on tutkittu paljon terveyden näkökulmasta. Puhumme paljon siitä, kuinka tärkeää olisi saada lapset liikkumaan. Vähemmän tuotu esille lasten näkemystä siihen, mikä heitä innostaa liikkumaan, suunnittelija Eeva-Liisa Markkanen sanoo.

 

 

Kavereilla on paljon merkitystä ohjatun liikunnan aloittamisessa, siinä viihtymisessä ja harrastuksen lopettamisessa. Kyselyyn vastanneista viidesosa sanoi kaverin esimerkin vaikuttaneen lajin valintaan. ”Kaverini harrasti voimistelua ja halusin kokeilla sitä. Nyt olemme kuitenkin eri ryhmässä, mutta olen iloinen, että innostuin kokeilemaan.” Kaverisuhteiden keskeisyyttä urheilussa kuvaa myös se, että lapset ja nuoret kertovat viettävänsä harrastuskavereidensa kanssa muutenkin paljon vapaa-aikaa. Vastausten perusteella harrastus on lapsille ja nuorille voimavara, ja he kokevat saavansa onnistumisen kokemuksia liikunnasta. ”Harrastus tuo minulle iloisen mielen, vaikka olisin koulussa vähän surullinen.”

 

 

Yksinäisillä lapsilla on kolminkertainen riski jäädä kokonaan liikuntaharrastusten ulkopuolelle.

– Harrastustoiminnassa tulee kiinnittää erityistä huomiota uusien jäsenten vastaanottamiseen ja kehittää tapoja, joilla ryhmäytymistä tuetaan ja harrastustoimintaan tutustumista helpotetaan, Markkanen toteaa. Kavereista tai pikemminkin kaverittomuudesta löytyy usein myös syy harrastamisen lopettamiselle.  Urheiluharrastuksen lopettaneista lapsista ja nuorista 20 prosenttia kertoi syyksi, ettei lajin parissa ollut kavereita tai he kokivat jäävänsä harrastusryhmässä ulkopuolisiksi.

 

 

Ystävien puute vaikuttaa kokonaisvaltaisesti lapsen kokemukseen omasta urheiluharrastuksesta. Ne lapset ja nuoret, joilla ei ollut ystävää urheiluharrastuksessa, arvioivat suhteet sekä joukkuetovereihin että valmentajiin kielteisemmin kuin muut. Jopa joka toinen kertoi pohtineensa harrastuksen lopettamista. He myös saivat liikuntaharrastuksessa vähemmän iloa ja onnistumisen kokemuksia.  ”Joukkuelaisten pitäisi päästä tutustumaan toisiinsa esimerkiksi sellaisella alkulämpällä, jossa kerrotaan vaikka faktoja itsestään, kiinnostuksen kohteita yms.” Loukkaava kohtelu ja kiusaaminen on kyselyn perusteella urheilumaailmassa lähes yhtä yleisiä ilmiöitä kuin koulussa.

– Tulosten mukaan noin puolet harrastusryhmissä tapahtuneesta kiusaamisesta tulee valmentajien tietoon. Kiusaamisen vastaisen työn käytäntöjen kehittämiselle on tarvetta urheiluseuroissa, jotta lapset tietäisivät kenen puoleen kääntyä kiusaamistapauksissa, Markkanen sanoo.

 

 

 

Samanlainen johtopäätös kiusaamisen ehkäisemisen tarpeellisuudesta tehtiin Folkhälsanin (2017) vanhemmille suunnatussa kyselyssä. Joka kolmas kertoi lapsensa kokeneen kiusaamista tai loukkaavaa kohtelua harrastuksessaan. Kolmannes vanhemmista ei myöskään tiedä, puuttuvatko valmentajat kiusaamiseen harrastusryhmässä. Folkhälsanin kysely toteutettiin syksyllä 2017 ja siihen vastasi yhteensä 297 vanhempaa.