Ulkoavaruuden jättiläinen tavoittelee Maupertuis'n laivaa. Charles Monnet'n kuvitusta Voltairen alkuperäisteokseen (1752).
Ulkoavaruuden jättiläinen tavoittelee Maupertuis'n laivaa. Charles Monnet'n kuvitusta Voltairen alkuperäisteokseen (1752).

30.04.2019 | 10:54 | 0

Ufoja nähty Tornion edustalla!

 

Juttu

OSMO PEKONEN

Mitä kummaa? Ollaan alkukesässä 1737. Perämerta kyntää purjelaiva, jonka kyydissä on tunnettuja ranskalaisia akateemikoita. Äkkiä avaruudesta laskeutuu kaksi jättiläisolentoa, toinen Siriuksesta, toinen Saturnuksesta. He sieppaavat koko laivan hyppysiinsä, ja sen matkustajat joutuvat suureen vaaraan… Näin posketon tarina kerrotaan Voltairen vuonna 1752 ilmestyneessä teoksessa Mikromegas, joka nyt on saatavissa myös suomeksi. Mahtaako suuri valistusfilosofi juksata lukijoitaan?

 

Tarinan lähtökohta on historiallisesti tosi. Helluntaisunnuntain iltana 9. kesäkuuta 1737 kello seitsemältä on Purralahden satamasta lähtenyt matkaan puutavaralla lastattu purjelaiva, jonka kyydissä on kaksi Ranskan Kuninkaallisen Tiedeakatemian kuuluisaa jäsentä, nimittäin matemaatikot Pierre Louis Moreau de Maupertuis ja Alexis Claude Clairaut, koko joukko heidän ranskalaisia apumiehiään sekä kaksi seikkailunhaluista torniolaisneitosta, Christine ja Elisabeth Planström, jotka aikovat matkustaa sukuloimaan Tukholmaan – mutta taitavat myös olla rakastuneita kaukaisessa Pohjolassa sangen harvinaislaatuisiin ranskalaisvieraisiin.

 

On purjehdittu hyvässä tuulessa kolme neljä tuntia, kun tuuli kääntyy ja yltyy rajumyrskyksi, joka pieksee matkalaisia seuraavan yön yli sekä koko helluntaimaanantain. Tiistaiaamuna retkikunnan johtaja Maupertuis kohottautuu vuoteeltaan ja näkee perämiehen olevan hyvin levoton ja kiihtynyt. Laiva on saanut pahan vuodon.

 

 

Matkalaisilla on yksi ainoa pumppu, jota on nyt käytettävä koko ajan, samalla kun vettä herkeämättä äyskäröidään ämpäreillä myös kansiluukkujen kautta.

Perämeren tuulen suunta muuttuu koko ajan. Märssyyn kavutaan monta kertaa, mutta maata ei näy. Kaukana erottuu vain suuria valkeita läiskiä, ilmeisesti meressä ajelehtivia jäälauttoja. Illalla tuuli viimein tasaantuu, ja perämies antaa laivan laskettaa täysin purjein, samalla kun vettä yhä tyhjennetään sekä pumpulla että sangoin.

 

Vihdoin tulee Länsipohjan rannikko näkyviin. Kokenut perämies, joka on usein liikkunut näillä vesillä, tietää hätäsatamaksi sopivan paikan noin kahden peninkulman päässä Piitimestä. Hän laskee maihin niin taitavasti ja varovasti, ettei laivalle tule mitään lisävaurioita.

Osa laivan lautalastista on heitetty mereen, ja kun päästään rantaan, siirretään lastin loppuosa, matkatavarat ja matemaatikoiden tieteelliset laitteet nopeasti maihin.

Laivaa on kunnostettava, ja sitä varten se vielä siirretään lähemmäksi Piitimen kaupunkia. Kunnostustyöt valmistuvat tiistaiksi 18. kesäkuuta, ja seuraavana päivänä ranskalaisseurue pääsee jatkamaan purjehdustaan kohti Tukholmaa.

 

Edellä kerrottu on siis todella tapahtunut. Tiedot ovat peräisin Ranskan Kuninkaallisen Tiedeakatemian astemittausretkikunnan kronikoijana toimineen pappi Réginald Outhierin kirjasta Matka Pohjan perille, joka ilmestyi Pariisissa 1744.

Kuten tunnettua, Maupertuis’n johtama retkikunta vietti Tornionlaaksossa talven 1736–1737 suorittaakseen historiallisen astemittauksen, joka todisti maapallon litistyvän navoiltaan pyörimisliikkeensä vaikutuksesta.

 

 

Maupertuis’n saavuttama tulos oli sensaatiomainen. Se nosti hänet Euroopan kuuluisimpien tiedemiesten joukkoon – mutta herätti myös kateutta, ei vähiten Voltairessa, joka oli leikitellyt ajatuksella lähteä itsekin mukaan Lappiin retkikunnan runoilijana.

Sankarimatka jäi Voltairelta kuitenkin tekemättä. Hän oli liian kylmänarka moiseen, olihan näet jo yksi ranskalainen filosofi, nimittäin Descartes, vilustunut Pohjolan pakkasissa ja kuollut kuningatar Kristiinan vieraana Tukholmassa.

 

Maupertuis’n ja Voltairen välit huonontuivat ratkaisevasti vuonna 1745, kun Preussin kuningas Fredrik Suuri päätti kutsua Maupertuis’n Berliinin tiedeakatemian presidentiksi. Sille paikalle olisi nimittäin halunnut myös Voltaire.

Pahaa verta aiheutti urotöillään pörhistelevän Maupertuis’n itsestään maalauttama muotokuva, jossa hänet lapinpeskiin sonnustautuneena on kuvattu kämmenellään litistämässä maapalloa.

 

 

Armoitettu satiirikko Voltaire ei malttanut olla tarttumatta pilkkakirveeseen, vaan alkoi haeskella kilpakumppaninsa Maupertuis’n sankarillisesta Lapin-matkasta koomisia aspekteja voidakseen hiukan pilailla itserakkaan ”maapallon litistäjän” kustannuksella. Huvittava episodi oli Perämerellä sattunut haaksirikko. Sinänsä vähäiseksi jäänyt haveri tarjosi inspiraatiota fantasiakertomukseen Mikromegas.

 

Voltaire päätti lyödä leikiksi Maupertuis’n koko matkan. Hän sepitti faktaa ja fiktiota hulvattomasti sekoittavan tarinan, jossa tavataan Siriuksesta eli Koirantähdestä matkaan lähtenyt Mikromegas-niminen jättiläinen.

Paradoksaalinen nimi on yhdistelmä kreikan sanoista mikros (pieni) ja megas (suuri). Meidän aurinkokuntaamme saapuessaan Mikromegas on ottanut matkatoverikseen nimettömän ”Saturnuksen akatemian sihteerin”, joka edustaa jonkinlaista hyödyttömän oppineisuuden perikuvaa.

 

 

Molemmat avaruusmatkaajat ovat jopa kilometrien korkuisia jättejä. Perämerelle laskeutuessaan he joutuvat tarkastelemaan hyppysiinsä sieppaamaansa laivaa ja sen matkustajia mikroskoopilla.

Jättiläiset haastavat laivan kannella näkemänsä pikkiriikkiset ranskalaiset matemaatikot filosofiseen keskusteluun. Keskustelukumppanien kokoero kuvastaa kaiken suhteellisuutta ja kaiken riippuvuutta valitusta näkökulmasta.

 

 

Ulkoavaruuden vieraat tekevät pilkkaa pikkuruisten tiedemiesten filosofisista käsityksistä. Leikkiä lasketaan ylenpalttisesta metafysiikasta, jota tarinassa edustavat sekavia puhuvat Aristoteleen, Descartesin, Leibnizin ynnä muiden hämärämiesten kannattajat.

Maapallon ainoaksi järkimieheksi nostetaan Voltairen oma suosikkifilosofi englantilainen John Locke, joka kamarifilosofoinnin sijasta luottaa aistien antamaan todistukseen.

 

Ulkoavaruuden olentojen tuominen näyttämölle on Voltairen keino kyseenalaistaa aikansa itsestäänselvyyksiä ja ajatuspinttymiä, joiden tilalle hän peräänkuuluttaa suvaitsevaisuutta ja rohkeaa vapaa-ajattelua. Muukalaisen näkökulmasta kaikki näet voi olla toisin.

Vastaavalla tavalla oli toinen ranskalainen valistusfilosofi Montesquieu Persialaisissa kirjeissään (1721) asettanut ranskalaisen yhteiskunnan kummallisuudet kahden toiseutta edustavan kuvitteellisen persialaisruhtinaan kritisoitaviksi.

 

Ranskalaisten valistusfilosofien avainteoksia on suomennettu aika vähän. Mikromegas ilmestyi ruotsiksi jo vuonna 1762 Voltairen vielä eläessä, mutta suomeksi siis vasta nyt.

Voltaire käytti aikanaan tärkeitä puheenvuoroja yleisen suvaitsevaisuuden puolesta, eikä se aihe ole menettänyt ajankohtaisuuttaan vieläkään. Toiseuteen pitäisi osata suhtautua oikealla tavalla, olipa sitten kysymys ulkoavaruudesta tai Persiasta saapuvista vieraista.

 

 

Voltairen tarinan jujuna on kääntää tarkastelun näkökulma päinvastaiseksi. Avaruuden jättiläiset pitävät itseään täysin normaaleina, mutta ihmettelevät kovasti maapallon asukkaiden pientä kokoa ja eriskummallisia ajatuksia. Meistä itsestämme siis tulee toiseuden edustajia muukalaisten silmissä.

 

Torniolaisten tyttöjen mukana olo Maupertuis’n laivalla tarjoaa sekin Voltairelle satiirin mahdollisuuksia. Sitä paitsi Maupertuis kärttää tapaamiltaan ufo-olennoilta tietoa maailmankaikkeuden, olemassaolon ja elämän tarkoituksesta.

Vastatakseen moiseen pyyntöön Saturnuksen akatemian sihteeri lahjoittaa hänelle paksun kirjan, jossa asia on kerrottu. Loppujen lopuksi osoittautuu kuitenkin, että kirjassa on vain tyhjiä sivuja.

 

 

Voltairen satiiri, jolle koko Eurooppa nauroi makeasti, oli aikanaan kova isku Maupertuis’n maineelle. Fredrik Suuri suuttui siinä määrin tiedeakatemiansa presidentin pilkkaamisesta, että määräsi pyövelinsä julkisesti polttamaan Voltairen kirjoitukset joulupäivänä 1752 ja vangitutti tekijän kuukauden ajaksi.

 

Mikromegas ansaitsee kunniapaikan scifi-kirjallisuuden historiassa. Kyseessä näet on ensimmäinen kerta, kun maailmankirjallisuudessa kerrotaan ulkoavaruuden olentojen laskeutumisesta maapallon pinnalle. Että se tapahtui Tornion seudulla, ei ole ihan vähäinen asia. Hauskan kirjan voisi vaikkapa dramatisoida kesäteatteriin.

Fantasiakirjallisuuden harrastajia on maailmassa paljon. Ehkä Torniosta voisi jopa tulla yksi heidän pyhiinvaelluspaikkansa?

 

 

Lue lisää:

Réginald Outhier: Matka Pohjan perille. Suomentanut Marja Itkonen-Kaila. Esipuhe: Osmo Pekonen. Tornio: Väylä (2011)

Mary Terrall: Maupertuis, maapallon muodon mittaaja. Suomentanut Osmo Pekonen. Tornio: Väylä (2015).

Osmo Pekonen ja Johan Stén: Valon aika. Helsinki: Art House (2019).

Pierre Louis Moreau de Maupertuis: Maan muoto. Suomentaneet Marja Itkonen-Kaila ja Osmo Pekonen. Tornio: Väylä (2019).

Voltaire: Mikromegas. Suomentanut Marja Haapio. Esipuhe: Osmo Pekonen. Helsinki: Basam Books (2019).

 

 

 

Filosofi Voltaire. Nicolas de Largillièren maalaus.

Filosofi Voltaire. Nicolas de Largillièren maalaus.

Pierre Louis Moreau de Maupertuis maapallon litistäjänä. Taustalla Pellon Kittisvaara. Jean Daullén gravyyri.

Pierre Louis Moreau de Maupertuis maapallon litistäjänä. Taustalla Pellon Kittisvaara. Jean Daullén gravyyri.