Miksi ei koskaan keskustella siitä, miten ja missä vaikkapa Suomen vientitulon kokonaisuus tosiasiassa muodostuu?, kysyy Kärnä.

24.01.2017 | 10:47 | 0

Valtionosuusharha

Suomen Kuvalehti ja valtiotieteen tohtori Timo Aro virittävät molemmat jälleen keskustelua valtionosuuksista ja kuntien valtionosuusriippuvuudesta. Samalla listataan kuntia, joiden arvellaan kuolevan. Virsi on sama vuodesta toiseen: autuus asuu kaupunkiseuduilla ja etelä elättää pohjoista. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

 

 

Ensinnäkin on syytä muistuttaa, että valtionosuudet eivät ole almuja. Ne ovat valtion kunnille maksama korvaus niistä palveluista, joiden järjestämisen valtio on kunnille lakisääteisesti osoittanut. On aivan selvää, että tiheämpään asutuilla seuduilla palveluiden järjestäminen tulee asukasta kohden mitattuna edullisemmaksi kuin syrjäseuduilla. Palvelutasokin on yleensä parempi: esimerkiksi helsinkiläislapset eivät joudu koskaan istumaan yli 100 kilometriä päivässä kouluauton kyydissä eikä asiointimatka sairaalaan ole satoja kilometrejä. Me pohjoisessa kuitenkin hyväksymme tämän osana elämäämme täällä.

 

 

Järjestelmämme kansantaloudellista järkevyyttä halutaan usein virheellisesti tarkastella ainoastaan valtionosuuksien ja sen tasausjärjestelmän kautta. Mitään järjellistä vaihtoehtoa tälle mallille ei kuitenkaan koskaan esitetä. Brutaalisti voidaan tietysti todeta, että lopetetaan julkiset palvelut siellä, missä niiden tuottamisen kustannuksia joudutaan tasaamaan. Tämän vaikutukset kansantaloudelle olisivat kuitenkin katastrofaaliset.

 

 

Jos palveluita ei ole, ei ole elämisen edellytyksiäkään ja vaikka ihmiset muuttaisivat muualle, Suomen luonnonvarat ja työpaikat eivät muuta. Miksi tällaisten kuvaajien julkaisemisen yhteydessä ei koskaan keskustella, mitä vaikkapa Suomen maa- ja metsätaloussektorin, kaivosteollisuuden, luonnonvara-alan ja Lapin matkailun alasajaminen kansantaloudelle merkitsisi? Miksi ei koskaan keskustella siitä, miten ja missä vaikkapa Suomen vientitulon kokonaisuus tosiasiassa muodostuu? Tai luuleeko joku aivan aidosti, että tällaisilla ratkaisuilla ei olisi negatiivisia vaikutuksia myös kaupungeissa toimiviin yrityksiin ja kaupunkilaisten elämään? Tai miksi ei koskaan lasketa, paljonko kaupunkiseudut hyötyvät sinne keskitetystä valtionhallinnosta tai yritysten pääkonttoreista, joiden toiminta perustuu kuitenkin muualla tapahtuvaan arvonlisäykseen? Vaikka Valion pääkonttori sijaitsee Helsingissä, maitotilat eivät sijaitse. Samoin Outokumpu ei kaiva yhtään mineraaleja Espoosta, eikä Metsähallitus hakkaa kuutiotakaan puuta Vantaalta, jossa sen pääkonttori sijaitsee. Autuaasti myös unohdetaan, että valtio panostaa varsin paljon rahaa myös pääkaupunkiseudun kehittämiseen ja euromääräisesti suurimman valtionosuuspotin korjaa Uusimaa. Nämä rahat kerätään aivan kaikilta veronmaksajilta.
Mediaa ja monia ihmisiä vaivaa valitettavasti katsantokannan kapeus.

 

 

Kansantaloutta tulisi katsoa kokonaisuutena ja nähdä Suomi yhtenä kokonaisuutena. Valtionosuuksien ja sen tasauksen kritisoiminen ei ole kokonaisuuden katsomista, vaan mitä suurinta ”osaoptimointia”. Se on myös tahallista vastakkainasettelun lietsomista. Haastankin median tekemään juttuja, joissa arvioidaan yllä esittämiäni asioita.

 

 

Mikko Kärnä